Rekkarallista kiviaineksen ekotehokkaaseen käyttöönottoon

Kiviainesten tilinpitojärjestelmä (KITTI) ohjaa maa- ja kiviainesten oton ympäristöä vähiten kuormittavaan kohteeseen. Helsingin Musiikkitalon rakennustyömaa vuonna 2009. Kuva: RODEO.FI/ Sami Laitinen

Tietojen saaminen pääkaupunkiseudun lähistöllä jäljellä olevista maa-aineksista sekä niitä korvaavista materiaaleista helpottuu kiviainesten tilinpitojärjestelmän avulla. Käytön ja kuljetusten optimointi säästää rahaa ja vähentää ympäristöhaittoja.

Pääkaupunkiseutu on maamme kehityksen veturi. Metropolialueella asuu 1,4 miljoonaa suomalaista, ja on arvioitu, että kahdenkymmenen vuoden kuluessa asukasmäärä kasvaa 300 000:lla hengellä. Väestömäärän lisääntyminen ja talouden keskittyminen luo tarvetta sekä asuinrakentamiselle että infrastruktuurin kehittämiselle.

Vaikka merkittävä osa rakentamisesta tapahtuu jo olemassa olevan yhdyskuntarakenteen sisällä, myös uusia kohteita on suunnitteilla. Esimerkiksi liikennemäärät alueella kasvavat jatkuvasti, ja tie- ja raideverkoston kehittämiselle on suuri tarve. Jo nyt 30 % kaikista suomalaisten tekemistä matkoista tapahtuu Uudenmaan tiepiirin alueella, mikä tarkoittaa noin miljoonaa päivittäistä matkaa. Kahdenkymmenen vuoden kuluessa esimerkiksi metroverkosto ulottunee yhä lännemmäksi, lähijunat voivat kulkea Lohjalle ja Porvooseen, ja Pisara-rata on ehkä todellisuutta.

On arvioitu, että lähimpien parin-kolmen vuosikymmenen aikana kivi- ja maa-aineksen tarve pääkaupunkiseudulla on 300 miljoonaa kiintokuutiometriä. Luonnonkiviaineksen käyttöönoton tekee haasteelliseksi se, että Uudenmaan alueen ottopaikoiksi osoitetut harjumuodostelmat ovat jo pääosin käytössä. Saatavana oleva kalliokiviaines ei sovellu kaikkiin käyttötarpeisiin, joten aineksia joudutaan nykyisinkin kuljettamaan Hämeestä saakka. Kuljetusmatkojen pidentyminen kasvattaa kustannusten lisäksi merkittävästi yhdyskuntarakentamisen hiilijalanjälkeä.

Pieni hiilijalanjälki on rahan kaveri

Suunnittelemalla maa-ainesten logistiikkaa käyttöönotettavan esiintymän ja rakennuskohteen välillä voidaan vaikuttaa merkittävästi rakentamisesta johtuvan liikenteen päästöihin, meluun, tieverkoston kulumiseen ja moniin muihin haittoihin. Tiedonkeruumenetelmien kehittyessä on mahdollista saada ajantasaista on-line -tietoa kuljetuksiin vaikuttavista tekijöistä. Esimerkiksi Slovakiassa on jo käytössä satelliittipaikannukseen pohjautuva tietullijärjestelmä raskaalle liikenteelle.

Geoinformatiikan menetelmät auttavat kuljetusyrityksiä optimoimaan parhaat reitit ja kuljetusajankohdat. Paikkatietosovellusten avulla on mahdollista selvittää lyhyin mahdollinen kuljetusreitti, saada tietoa liikennevirroista ja tieverkoston soveltuvuudesta raskaalle liikenteelle. Hyödyntämällä näitä tietoja erityisesti asutuksen keskellä kuljetuksesta koituu vähiten ympäristöhaittoja.

Käyttöliittymien, kuten autonavigaattorien kehittyminen tekee tiedon saatavuuden helpoksi. Hyvänä porkkanana logistiikan kehittämiselle on myös se, että kuljetusten optimointi säästää merkittävästi kuljetusyritysten kustannuksia.

Tilinpito suunnitteluratkaisjen pohjaksi

Kestävän kehityksen näkökulmasta on järkevää hyödyntää oikeanlaatuista materiaalia sille sopivassa käyttötarkoituksessa. Luonnonkiviaineksen saatavuuden hankaloituminen lisää korvaavien materiaalien käyttöä. Näitä saadaan esimerkiksi sivukivituotannosta tai rakentamisen materiaalien kierrätyksestä, kuten rakentamisen yhteydessä syntyvistä ylijäämämassoista.

Suomessa rakennuskanta uusiutuu keskimäärin kerran sadassa vuodessa, jopa nopeamminkin. Pääkaupunkiseudulla on runsaasti 1960- ja 1970-luvulla tehtyjä rakennuksia, joille on harkittava joko kunnostusta tai purkua ja materiaalien murskausta uusiokäyttöön.

Kasvukeskusten ympärille luotu kiviaineksen tilinpitojärjestelmä (KITTI) auttaa kuntia tekemään järkevää maankäytön suunnittelua. Järjestelmän tavoitteena on tarjota hyvätasoista tietoa ainesten laadusta, sijainnista, määrästä ja käyttörajoitteista. Esimerkiksi pääkaupunkiseudulla tilinpidon piiriin kuuluu jo halkaisijaltaan toistasataa kilometriä pitkä kulutusalue. Järjestelmän tavoitteena on tarjota yksityiskohtaista tietoa ainesten soveltuvuudesta eri käyttötarpeisiin, mihin sisältyvät myös uusiokäyttöön soveltuvat ainekset ja sivumateriaalit. Suunnittelemalla varmistetaan, että käytettävissä olevat materiaalit tulevat mahdollisimman tehokkaalla tavalla käyttöön.

TEKSTI Susanna Heikkinen

Rakentamisen ainekset

Tietojen muokkaaminen päätöksenteon tueksi geologisten luonnonvarojen sijainnista, laadusta ja määristä sekä niitä korvaavista materiaaleista kuuluu Luonnonvarojen tilinpito -ohjelman tutkimusalueeseen. Ohjelma ja GTK johtavana geologisen luonnonvaratietojen osaajana edistävät luonnonvarojen kestävää käyttöä tarkastelemalla entistä kokonaisvaltaisemmin hyödyntämisen hyötyjä ja haittoja, riittävyyttä sekä kestävän käytön kriteerejä. Tilinpitojärjestelmä laajenee kiviaineksista turvevaroihin, malmeihin, teollisuusmineraaleihin ja luonnonkiviin sekä kiviaineksia korvaaviin materiaaleihin.

Tutkimusohjelman keskeisiä tavoitteita ovat:

• Edistää geologisen luonnonvaratiedon hyödyntämistä päätöksenteon tukena.
• geologiset luonnonvarat ja korvaavat materiaalit tilinpitojärjestelmän piiriin.
• kehittää geologisten luonnonvarojen tilinpitokonseptia ja kestävän käytön kriteeristöä.
• tiedottaa luonnonvarojen kestävän käytön merkityksestä ja vaikuttavuudesta.
• geologisten luonnonvarojen elinkaaritutkimus.
• jätteiden ja sivutuotteet ja kierrätysmahdollisuudet.

Julkaisu Tuusjärvi, M., Virtanen, K. Tontti, M. et al. 2009. Geologisten luonnonvarojen hyödyntäminen Suomessa vuonna 2008. Geologian tutkimuskeskus, Tutkimusraportti 179 on saatavana sähköisenä http://arkisto.gtk.fi/tr/tr179.pdf ja GTK:n toimipaikoista Espoossa, Kuopiossa ja Rovaniemellä.