Mineraaliset jätteet kierrätykseen

Helsingin Jätkäsaaressa käytettiin Kampin rakennustyömaalta tuotua kivimursketta korvaamaan paalutusta merenpohjan liejukerroksen tiivistämiseksi. Kuva: Jari Väätäinen, GTK

Infrastruktuurin rakentamisesta vapautuu hyödyntämiskelpoisia mineraalisia aineksia, joita voidaan käyttää toisissa rakennuskohteessa joko sellaisenaan tai uusiomateriaaleiksi jalostettuina komponentteina. Kierrätys vähentää luonnonvarojen käyttöä ja jätteen syntymistä.

VR:n konepajat Helsingissä, 1960-luvulla rakennettu asuinkerrostalo Varkaudessa tai energialaitoksen muuntaja Keravalla ovat hyviä esimerkkejä siitä, että purkutuomion saaneen rakennuksen jätteiden ei tarvitse päätyä sellaisenaan kaatopaikalle. Yhtä hyvin käyttöä löytyy esimerkiksi moreenille, mullalle, hiekalle tai soralle, joka on siirrettävä paikaltaan maarakentamisen yhteydessä. Tai kun kalliota louhitaan vaikkapa pysäköintihallia tai metroa varten, louhittava kiviaines kelpaa rakentamiseen, usein jopa samassa kohteessa.

Rakentamisesta vapautuvia hyödyntämiskelpoisia aineksia kierrättämällä säästetään uusiutumattomia luonnonvaroja. Purkubetonista ja tiilijätteistä valmistettujen uusiotuotteiden käyttö maanInfrastruktuurin rakennushankkeissa säästää rajallisia soravaroja ja samalla pienentää kaatopaikkojen kuormitusta. Lajittelemalla ja kierrättämällä purkujätteet vältetään myös niiden hallitsematon käsittely ja vaaran aiheuttaminen maaperälle sekä pohjavesille. Lisäksi kierrättäminen säästää kuljetuksen, kaatopaikkamaksujen sekä jäteveron kustannuksia.

Purkubetonia kalliomurskeen ja soran sijaan

Betonijäte on suurin mineraalisista rakennusjäteryhmistä, muita ovat tiili, metalli ja vähemmässä määrin kipsi. Betonista ja tiilestä valmistettu murske tai pulveroimalla tehty hienojakoisempi aines soveltuu hyvin käytettäväksi luonnon maa- ja kiviaineksen tapaan. Tyypillisiä käyttökohteita ovat katu-, tie- ja kenttärakenteet sekä erilaiset täyttötyöt. Uusiokäytettävän rakennusjätteen laatuvaatimukset on kuvattu Valtioneuvoston asetuksessa 591/2006, joka koskee eräiden jätteiden hyödyntämistä maanrakentamisessa.

Uusiokäyttöön tulevalta ainekselta edellytetään riittävää puhtautta, tiettyä vesipitoisuutta, kuivatilavuuspainoa ja puristuslujuutta. Muiden materiaalien, kuten puun, muovin tai maa-aineksen maksimiosuudet on määritelty, samoin eräiden haitallisten aineiden, kuten arseenin, kadmiumin, kromin, kuparin, elohopean, lyijyn, sinkin ja sulfaatin suurimmat sallitut kokonaispitoisuudet ja liukoisuudet. Tiettyjä haitallisia aineita, kuten PCB:tä, asbestia tai raskasmetalleja sisältävät jätteet eivät käytännössä sovellu kierrätykseen.

Asetuksessa on annettu myös muutamia käyttökohteisiin liittyviä määräyksiä. Jätettä sisältäviä rakenteiden hyödyntäminen ei saa aiheuttaa vaaraa tai haittaa terveydelle eikä ympäristölle, eikä niitä saa käyttää pohjavesialueen läheisyydessä. Jätettä sisältävän rakenteen kerrospaksuus on rajattu enintään 150 senttiin, ja se tulee peittää esimerkiksi asfaltilla tai kiviaineksella. Aineksen käytöstä on myös tehtävä ilmoitus alueelliselle ympäristökeskukselle.

Sivumateriaalit hyötykäyttöön

Geologisista sivumateriaaleista syntyy mineraalisten jätteiden lisäksi ihmistoiminnasta johtuvia geologisia ylijäämäaineksia, jotka jäävät maa- tai kalliorakentamisessa ja rakennuskivituotannossa hyödyntämättä, esimerkiksi taloudellisista, ympäristö-, louhinta-, rikastus- tai muista prosessiteknisistä syistä. Sivumateriaaleiksi lasketaan muun muassa kaivannaisteollisuuden sivukivet ja rikastushiekat, rakentamisesta vapautuvat maa-ainekset ja ruoppausjätteet.

Kaupunkirakentamisessa syntyvän ylijäämämateriaalin hyödynnettävyyteen vaikuttavat hyvin paljon esiintymän sijainti, aineksen määrä ja saatavuus. Usein materiaalit pystytään ohjaamaan uuteen käyttöön paikan päällä, jolloin säästytään niiden kuljettamiselta. Tasalaatuisuus, irrottamisen tai lajittelun helppous, kustannukset sekä ympäristökelpoisuus vaikuttavat myös hyödynnettävän aineksen soveltuvuuteen uudelleen käytettäväksi.

Luonnossa esiintyvien ainesten lisäksi muutkin mineraaliset jätteet, kuten prosessiteollisuuden kuonat, energiantuotannon tuhkat ja pilaantuneet maat ovat uusiokäyttöön soveltuvia sivumateriaaleja, joiden hyödyntäminen on taloudellisesti kannattavaa.

Jätteet osana luonnonvarojen tilinpitoa

Neitseellisten luonnonvarojen käytön korvaaminen käyttökelpoisista rakennusjätteistä, louhinnan ylijäämästä tai teollisuuden kuonasta saatavilla aineksilla on kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. GTK tarjoaa yhteiskunnalle tietoa käyttökelpoisista materiaaleista maarakentamisen sellaisissa kohteissa, joissa kierrätettävien materiaalien käyttö on ympäristön, taloudellisuuden ja toimivuuden kannalta perusteltua.

GTK:n rooli rakentamisen ainesten uudelleenkäytössä liittyy luonnonvarojen tilinpitoon, jonka tavoitteena on koota tiedot geologisten luonnonvarojen, kuten kiviaineksen, metallimalmien, teollisuusmineraalien, rakennuskivien, turpeen ja pohjaveden sekä geologisten sivumateriaalien, kuten kaivannaistoiminnan sivumateriaalien ja jätteiden ominaisuuksista ja varannoista. Tietoa tarvitaan rakennus-, kemian- ja kaivannaisteollisuudessa sekä erilaisten raaka-aineiden jalostustoiminnassa, mutta lisäksi se on erityisen arvokasta lainsäädännön ja päätöksenteon tukena.

Uusiokäytettävien materiaalien ominaisuus- ja varantotiedon keruu on vasta kehittymässä eri toimialoilla. GTK:ssa meneillään oleva hanke tähtää valtakunnalliseen geologisten sivumateriaalien inventointimenetelmien ja varantotiedon keruun kehittämiseen. Parhaillaan GTK kerää tietoa geologisten raaka-aineiden teknisestä ja ympäristökelpoisuudesta sekä kehittää niiden tuotannosta syntyvien uusiomateriaalien raaka-ainepotentiaali- ja ottotiedonkeruun prosessia. Tavoitteena on yhdessä muiden asiantuntijatahojen kanssa tuottaa tietoa, joka parhaiten palvelee käyttäjiä kussakin käyttökohteessa.

Geologisten materiaalien laaja kirjo

Geologisia materiaaleja ovat muun muassa geologiset raaka-aineet ja geologiset, ihmisen toiminnasta syntyvät sivumateriaalit, joilla voi olla raaka-ainepotentiaalia tai jotka voivat olla jätteitä.

Geologiset sivumateriaalit käsittävät monenlaisia mineraalisia jäteryhmiä ja geologisia
ylijäämäaineksia eri ihmistoiminnoista. Näistä jätteistä ja ylijäämäaineksista määrällisesti suurimman ryhmän muodostavat kaivannaisjätteet. Muita yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä mineraalisten jätteiden ryhmiä ovat mm. rakentamisesta vapautuvat ainekset, kuten purkubetoni ja maa-ainekset, sekä prosessiteollisuuden mineraaliset jätteet, kuten erilaiset teollisuuden tuhkat ja kuonat.

TEKSTI Susanna Heikkinen