Ympäristöriskien arviointi
vaatii verkottumista

Näytteenottoa Luikonlahden kaivoksen rikastushiekka-alueella. Kuvassa
vierailija Yhdysvaltojen geologian tutkimus-keskuksesta (USGS) Raymand
Johnson (vas.) ja tutkimusassistentti Pekka Forsman, GTK. Kuva: Päivi Heikkinen, GTK
|
Arvioitaessa ympäristöä
kuormittavien aineiden
aiheuttamia riskejä tarvitaan
usean eri alan osaamista
ja poikkitieteellistä
otetta. Tätä kokonaisuutta
on tarjolla Ympäristöriskien
arvioinnin
osaamiskeskuksessa,
missä GTK, Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Kuopion
yliopisto ja Suomen
ympäristökeskus ovat
verkottuneet monitieteelliseen
yhteistyöhön.
GTK:n Espoossa sijaitsevan Etelä-Suomen
yksikön ja Kuopiossa sijaitsevan Itä-Suomen
yksikön osaamisaluetta on geologisen
ja geokemiallisen tutkimuksen käyttö
ympäristöriskien arvioinnissa. Kuopiossa
sijaitsee myös Terveyden ja hyvinvoinnin
laitoksen (aikaisemmin Kansanterveyslaitoksen)
ympäristöterveyden osasto. Kuopion
yliopisto on puolestaan profiloitunut
terveys- ja ympäristötieteisiin.
– Ympäristöriskien arvioinnin tärkeys
on selvästi noussut. Siksi tutkimusyksikköjen
johtajatasolta tuli aloite yhteistyöhön
alan kehityksen vahvistamiseksi.
Alkuun GTK, KTL ja Kuopion yliopisto
lähtivät kehittämään yhteistyöverkostoa
2005–2006 ja pari vuotta myöhemmin
Suomen ympäristökeskus toi kokonaisuuteen
ekologisen riskiarvioinnin osaamisen,
sanoo toimialapäällikkö Raimo Nevalainen GTK:n Itä-Suomen yksiköstä.
Ympäristöriskien arvioinnin osaamiskeskus
(Environmental Risk Assessment
Centre–ERAC) on virtuaalilaitos:
sillä ei ole omaa organisaatiota, vaan se
on verkosto alan osaajien välillä. Yhdessä
partnerit pystyvät tutkimaan ihmisten ja
eliöiden altistumista maaperässä, pohjavedessä
ja vesistöjen sedimenteissä oleville
haitallisille aineille. Toimintaan kuuluu
myös alan koulutuksen järjestäminen.
Työ tehdään erillisessä yhteisessä tietoverkossa.
– Toimeksiannot tulevat kumppaneiden
kautta. Verkoston avulla voimme
tarjota laaja-alaisen käsittelytavan, Nevalainen
sanoo. Esimerkkinä hän mainitsee
Tekes-rahoitteisen projektin, jossa
laadittiin riskiarviointimalli metallien
kulkeutumisesta, biosaatavuudesta ja haitoista
ympäristölle ja eliöstölle. Tutkimuskohteiksi
oli valittu kolme paikkakuntaa:
Harjavalta, Kokkola ja Pyhäsalmi.
– Hankkeemme käsittelevät sekä
yleisen riskiarviointimallin kehittelyä että
konkreettisten riskien laskemista, Nevalainen
toteaa. Hänen mukaansa teollisuus
on ollut viranomaisia aktiivisempi
aloitteentekijä varsinkin metallien riskiarvioinnille.
Määrätyt tutkimusalat ovat
selvästi nousussa.
– Riskianalyysit liittyen pohja- ja juomavesiin
muodostavat selvästi kasvavan
alan. Eräässä projektissa tutkimme mahdollisia
riskejä pohjavedessä sekä veden
käsittelyä ja kulkeutumista putkistossa
aina kuluttajalle asti. Siinä ovat mukana
myös Savonia-ammattikorkeakoulu sekä
Mikkelin ja Lahden kaupungit.
– Toinen nouseva ala on turvetuotannon
maankäyttö. Olemme keskustelleet
turvetuotannon elinkaarianalyysistä, missä
huomioidaan turvemaiden jälkikäyttöä,
Nevalainen sanoo. Myös EU:n uusi kemikaalilainsäädäntö
Reach on selvästi luonut
teollisuudelle tarpeita muun muassa
metallien kulkeutumisen ympäristöanalyyseihin
ja mallintamiseen.
– Meillä on koulutushanke menossa
yhdessä Kuopion yliopiston kanssa. Koulutamme
viranomaisia alaan ja järjestämme
täydennyskoulutusta tutkijaopiskelijoille.
Lisäksi järjestämme kursseja ympäristöriskien
arvioinnista sekä viranomaisille
että yrityksille, Nevalainen toteaa.
TEKSTI Harriet Öster
|