Kemikaalien taustapitoisuusrekisteri avautuu kaikille syksyllä

Arvioitaessa maaperän mahdollista pilaantumista ja sen puhdistustarpeita saadaan jatkossa avuksi koko maan kattava taustapitoisuusrekisteri. GTK ja Suomen ympäristökeskus kokoavat tietoja rekisteriin, jonka yhteenvetotiedot ovat kaikkien käytettävissä tänä syksynä.

Valtakunnalliseen taustapitoisuusrekisteriin kerätään olemassa olevia geokemiallisia mittaustietoja eri lähteistä, ja lasketaan niistä eri aineiden alueelliset tunnusluvut
maalajeittain. Tunnusluvuista on rakenteilla verkkopalvelu Tapir, jolla kuka tahansa voi selvittää haluamiensa kemikaalien luontaiset taustapitoisuudet määrätyllä alueella. Rekisteri perustuu tällä hetkellä noin 80 000–90 000 mittapistetietoihin. Hanke on varsin ainutlaatuinen.

– Ihan vastaavanlaista rekisteriä eri lähteistä kootuilla tiedoilla ei tiettävästi ole muualla. Geokemiallisia tietokantoja on toki useissa maissa, mutta ne ovat yleensä vähemmän helppokäyttöisiä suurelle yleisölle, sanoo GTK:n erikoistutkija Timo Tarvainen.

Rekisterin lähtökohtana on asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista, joka tuli voimaan vuonna 2007. Asetuksessa on esitetty eri kemikaalien pitoisuuksille kynnysarvot sille, että maaperän pilaantuneisuutta pitää tutkia tarkemmin. Kuitenkin jos metallin tai muun haitta-aineen taustapitoisuus on suurempi kuin asetuksessa annettu kynnysarvo, taustapitoisuutta käytetään kynnysarvon sijaan arviointitarpeen kriteerinä. Taustapitoisuusrekisteristä selviää missä päin Suomea kynnysarvo on syytä korvata taustapitoisuusarvolla.

Joillakin alueilla etenkin metallien luontaiset taustapitoisuudet ovat kuitenkin niin korkeat, että asetuksen kynnysarvo ylittyy. Silloin tarvitaan tietoa alueellisesta taustapitoisuudesta ja maaperää verrataan luonnolliseen taustapitoisuuteen.

Rekisterissä useita kymmeniä aineita

Taustapitoisuusrekisteri koostuu kahdesta osasta. Rajattu joukko – lähinnä mittaustietojen tuottajat – saa käyttöönsä tietokannan, joka sisältää kaikkien yksittäisten mittauspisteiden pitoisuustiedot. Julkinen osa rekisteristä, eli tunnuslukutietokanta, avautuu käyttäjälle karttapalveluna, jonka takana on mittauspisteistä lasketut tunnusluvut.

Rekisteriin on kerätty 18 eri metallin ja puolimetallin pitoisuustietoja. Lisäksi sinne tallennetaan tietoja tärkeimmistä polyaromaattisista hiilivedyistä. Koska eri maalajit sitovat metalleja eri tavalla, pistemäiset havainnot on ryhmitelty yhdeksään eri luokkaan maaperän mukaan.

Maantieteellisesti Suomi on jaettu geokemiallisiin provinsseihin, joista osalla on tunnusomaista jonkun alkuaineen luontaisesti korkea pitoisuus. Rekisterissä on käytössä kaksi eri provinssijakoa, joista toinen perustuu arseenin ja toinen metallien pitoisuusjakaumaan.

– Provinssit ovat niin isoja, että niiden sisällä voi olla pienempiä hyvin korkeiden pitoisuuksien erityisalueita. Meillä on tekninen valmius erikseen ottaa mukaan tällaiset eritysalueet, joista on enemmän tietoa, mutta siihen mennään vasta myöhemmin, Tarvainen sanoo.

– Kaikista aineista ei välttämättä löydy kovin paljon koko maata kattavaa tietoa. Tarkoituksena on täydentää tietokanta vähitellen. GTK kartoittaa tarpeita koko ajan ja myös konsultit ja yliopistot keräävät lisää tietoja.

TEKSTI Harriet Öster