Pohjasedimenteistä näkyy itämeren tulevaisuus

Itämeren pohjakerrostumiin on taltioitunut tietoja meriympäristön kehityksestä tuhansien vuosien takaa. Vuoden alussa alkaneessa kansainvälisessä Inflow-projektissa sedimenteistä tutkitaan ympäristönmuutoksia ja niihin vaikuttaneita tekijöitä viimeisten 6 000 vuoden aikana. Selvittämällä Itämeren menneisyyttä tutkijat rakentavat mallin sen tulevaisuudelle.

Itämeren ympäristön luonnolliset vaihtelut riippuvat voimakkaasti sekä paikallisista että Pohjois-Atlantin ilmastooloista. Ilmasto säätää niin sadantaa kuin virtauksia ja suolavesipulsseja Atlantilta. Veden suolaisuus puolestaan rekisteröityy pohjasedimentteihin. Projektin päämääränä on selvittää vaihtelujen mekanismia, Itämeren luonnollista vaihtelurytmiä ja ihmistoiminnan vaikutusta.

GTK:n johtamaan kolmivuotiseen Inflow-hankkeeseen osallistuu yhdeksän tutkimuslaitosta seitsemästä maasta. Projekti on osa yhteiseurooppalaista, Itämeren alueen BONUS-tutkimusohjelmaa.

– Missä Itämeren pohjakerrostumien rakenne on säilynyt, niistä voi periaatteessa tutkia kehitystä aina viime jääkauden loppuvaiheesta lähtien. Mannerjään vetäytyessä silloisen jääjärven pohjalle kerrostui sedimenttejä. Tämä projekti keskittyy kuitenkin ”vain” viimeisten 6 000 vuoden ajanjaksoon, toteaa hankkeen koordinaattori, GTK:n tutkimusprofessori Aarno Kotilainen.

Koko monitieteelliseen BONUS-ohjelman lähtökohta on päätöksentekijöiden tiedontarve. Perustutkimuksen pohjalta tuotetaan tietoa päätöksenteon tueksi. Sitä tarvitaan suunniteltaessa merialueiden käyttöä, ympäristönsuojelua tai tuulivoimapuistojen tapaisia rakennushankkeita.

Inflow-projektissa tutkitaan muun muassa Itämeren pintaveden ja syvänveden lämpötilaa ja suolaisuutta, happiolosuhteiden ajallista vaihtelua sekä rehevöitymishistoriaa. Osa pitkien sarjojen sedimenttinäytteistä on otettu jo aikaisemmin. Huhtikuun lopulla tutkimusalus Aranda kävi ensimmäisellä tutkimus- ja koulutusmatkalla Inflown myötä. Matkalla pitkiä sedimenttinäytesarjoja otettiin yhteensä melkein 80 metriä.

Vuosien haitat vaikutavat kaikkialla

– Kun Itämeren pitkän aikavälin luonnollinen vaihtelurytmi on selvitetty, ymmärrämme paremmin, miten ihmisen toiminta vaikuttaa kehitykseen, esimerkiksi rehevöitymisen osalta. Ihminen on asuttanut Itämeren rantoja vuosituhansia ja toimillaan vaikuttanut mereen. Viime vuosikymmeninä toiminnan haittavaikutukset ovat kuitenkin kasvaneet voimakkaasti, Kotilainen sanoo.

Mittaustuloksista kehitetyllä mallilla voidaan ennustaa, miten Itämeren kehitys jatkuu tästä eteenpäin. Päämääränä on mallintaa Itämeren tilaa vuoteen 2100 ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia tähän kehitykseen.

Kotilaisen mielestä Itämeren pohjan tila tänään on ainakin paikoin huono. Pohjan pintasedimenteissä olevien haitallisten aineiden pitoisuudet ovat joillain alueilla suuria ja hapettomuus on laajaalaista. Inflow-projekti ulottuu Skagerrakista Pohjanlahteen asti, mutta keskittyy ulkomerialueille. Rannikkoalueita ei tällä kertaa tutkita, joten mantereen paikalliset saastuttajat eivät välttämättä erotu.

– On vielä vaikeata sanoa, missä ihmisen toiminnan pitkän aikavälin historia näkyy parhaiten, mutta luultavimmin Etelä-Itämeri on otollisinta aluetta tämän selvittämiseksi. Viime vuosikymmenten muutokset näkyvät puolestaan kaikkialla, Kotilainen toteaa.

SUOMEN MERILUONNON TUTKIMUS LAAJENEE

GTK:n geologi Jyrki Hämäläinen ja tutkimusprofessori Aarno Kotilainen valmistelevat näytesarjan halkaisua tutkimusalus Arandan kannella. Kuva: Anu Kaskela, GTK

EU:n osaksi rahoittama Life+-hanke Finmarinet alkoi tammikuussa 2009. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) koordinoima hanke tuottaa tietoa sekä Suomen aluevesien että talousaluevyöhykkeen vedenalaisista Natura 2000 -luontotyypeistä.

Finmarinet kulkee käsi kädessä meriluonnon inventointiohjelman VELMUn kanssa. Kun VELMU-kartoitus keskittyy rannikkoalueisiin, Finmarinet laajentaa inventointitoimintaa myös Suomen aluevesirajojen ulkopuolelle. SYKEn koordinoima VELMU eli Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien ja lajien monimuotoisuudesta vuosina 2004–2014.

GTK :n merenpohjankartoitus liitetään osaksi VELMU-ohjelmaa ja sen myötä myös Finmarinethanketta. GTK tekee vuonna 2009 kartoituksia Tammisaaren kansallispuiston edustan talousaluevyöhykkeellä ja itäisellä Suomenlahdella Haapasaarten lähistöllä. Tulokset julkaistaan muun muassa verkkotietopalvelussa, karttoina ja raportteina. Muita hankkeiden yhteistyökumppaneita ovat Metsähallitus, Åbo Akademi, Turun yliopisto ja entinen Merentutkimuslaitos eli nyt SYKEn yhteydessä toimiva Merikeskus.

TEKSTI Harriet Öster