Kehityshankkeissa
korostetaan hyvää hallintoa

Spitzkoppe, Namibia. Kuva: Tuomo Manninen, GTK
|
Voisiko hyvästä hallintotavasta tulla uusi suomalainen vientituote?
Siinä missä Suomesta on viety teknistä tietotaitoa ja laitteita
kehitysapuna, pyritään nyt viemään toimivaa organisaatiota.
GTK:lla on kokemusta ulkoasiainministeriön
kehitysyhteistyöhankkeista aina
1960-luvulta lähtien. Viimeisen perinteisen
UM-hankkeen GTK teki Namibiaan
vuonna 1996. Sen jälkeen on ollut joitakin
pieniä projekteja, mutta hallituksen
vuoden 2007 kehityspoliittisen ohjelman
myötä kehityshankkeet näyttävät nyt elpyvän.
GTK:n yhteysjohtaja Pentti Noras on ollut mukana kehitysyhteistyössä siitä
asti, kun hän 1973 lähti ensimmäiselle
projektilleen Kolumbiaan. Hän toteaa
yhteistyömuotojen selvästi muuttuneen viime vuosina. Kehitystyöllä oli pitkään
poliittis-ideologinen lähtökohta, mutta
vuoden 2007 ohjelmassa elinkeinoelämän
kehittäminen on taas mukana.
– Ensin perustimme kohdemaissa
malminetsintää. Sitten lähdimme opettamaan,
miten löydetään malmeja. Nyt
olemme siirtymässä kolmannen sukupolven
kehitysyhteistyöhön, missä korostamme
organisaation vaikuttavuutta, siis
myös miten hallinnoidaan luonnonvaroja,
Noras toteaa.
– Kehitystyöhön on yleisesti tullut
uusi näkökulma. Eri tahot ovat huomanneet,
että tulokset ovat kiinni organisaation
toimivuudesta. Pitää olla keinoja
kehittyä, ei pelkästään päämääriä. Asia
tuotiin ensimmäisen
kerran esille Pariisin
julistuksessa vuonna
2005, kun huomattiin,
ettei millennium-tavoitteita
nykymenolla
saavuteta. Esteinä ovat
heikko hallinto sekä
pahimmillaan korruptio
ja lahjonta.
Luonnonvarat
tuovat
hyvinvointia
Keinovalikoimaa ongelmien
korjaamiseksi
kutsutaan institutionaalisen
kehityksen
instrumenteiksi, lyhenteenä
IKI. Siinä
tutkitaan organisaatioiden sisältä, miten
ne saavuttaisivat entistä paremmin tavoitteensa
ja millaiset muutokset organisaatioihin
istuvat.
GTK:lla on kehitteillä useita kymmenkunnassa
maassa Aasiassa, Afrikassa
ja Etelä-Amerikassa. Ensimmäiset hanke-
ehdotukset on jätetty, mutta yksikään
projekti ei vielä ole käynnissä. Kaikissa
hankemaissa mineraalivarat ovat tärkeitä
ja mahdollisesti ainoa oma resurssi, johon
kehitys voi pohjautua.
– Tarkoituksena ei ole tutkia pelkästään
hallinto-organisaation omia visioita
ja dokumentteja, vaan myös miten organisaatio
toimii asiakkaiden ja kansalaisten
näkökulmasta. Luonnonvaroistaan huolimatta
monet maat taantuvat, koska varojen
hyödyntäminen on heikosti hallittua
eikä saatuja tuloja sijoiteta kehitykseen,
Noras sanoo.
Hallinnon mekanismien kehittämiselle
lähtökohtana pitää olla jokin konkreettinen
projekti. Viidessä Keski-Aasian
tasavallassa GTK lähtee rakentamaan
geotietohallintoa, Namibiassa on tarkoitus
suunnitella kansallista uraanipolitiikkaa
ja Perussa riskianalyysiin perustuvaa
suljettujen kaivosten jälkihoitoa.
– Projektit viedään läpi tekemällä
asiat yhdessä, kunkin maan hallintoperinnettä
kunnioittaen ja samalla tuomalla
esille hyvää hallintoa. Lähtökohta on
meille uusi ja ajattelutavan vienti on paljon
vaikeampaa kuin tekniikan vienti. Työ
tuo meillekin uusia ajatuksia oman organisaation
rakenteesta, Noras toteaa.
TEKSTI Harriet Öster
|