Metallien kierrätys on logistiikkaa ja korkeateknologiaa

Metallien kierrättäminen on teollisuusmaissa osattu paljon ennen kuin lait velvoittivat kierrättämään. Metalleista päätyy kierrätykseen yli 90 prosenttia laskusuhdanteenkin aikana. Avainasemassa tässä on tehokas suurten ja pienten romuliikkeiden verkosto.

Vaikka esimerkiksi rauta ja alumiini kuuluvat maankuoren yleisimpiin alkuaineisiin, niiden kierrätys on kannattavaa toimintaa pelkästään liiketaloudellisinkin perustein. Nykyisin kierrätyksen taloudellisuus korostuu, koska kierrätysraaka-ainetta hyödyntävä metallinjalostus säästää energiaa metallista riippuen 60–95 prosenttia.

Alumiini kierrätetään tehokkaimmin, koska alumiinin jalostukseen kuluu suhteellisesti eniten energiaa. Kierrätysalumiinia käytettäessä energiaa kuluu valmistuksen yhteydessä vain viitisen prosenttia verrattuna neitseelliseen alumiiniin, vertaa liiketoimintajohtaja Esko Mustonen Stena Metalli Oy:stä.

Stena Metalli on Skandinavian suurin metallien kierrätysyritys. Suomessa yhtiö aloitti vuonna 1998 sen jälkeen, kun ruotsalaisyhtiö osti toisen ruotsalaisen yrityksen, Gotthard Nilsson Ab:n omistaman Metalliyhtymän. Muita suuria toimijoita ovat Kuusakoski Oy, Neliteräs Oy ja Romukeskus Oy. Teollisuus ostaa kierrätysmetallinsa pääasiassa näiltä yhtiöiltä käyttäen ostotoiminnassaan omistamaansa Osuuskunta Teollisuuden Romua (OTR).

OTR puolestaan ostaa teräksensä pääasiassa kotimaasta, täydentävin osin myös ulkomailta. Esimerkiksi tuontikierrätysteräs tulee pääasiassa Itä-Euroopan maista, viime vuosina myös Kiinasta.

Pääasiassa kierrätys on kuitenkin paikallista toimintaa. Aivan olennaista kierrätystoiminnassa pärjäämisen kannalta on logistiikan hallinta, Esko Mustonen korostaa.

Metallien puhtaudelle tiukat rajat

Suomessa kierrätetään metalleja vuosittain vajaat 300 miljoonan euron arvosta. Vielä vuosi sitten euromääräiset markkinat olivat reilusti tämänhetkistä suuremmat; osalla kierrätysmetalleista markkinahinta oli korkeimmillaan kolminkertainen nykytasoon verrattuna. Nyt hintaa pitää alhaalla kysynnän romahdusmainen putoaminen – niin teräksellä kuin muillakin metalleilla.

Esimerkiksi Yhdysvaltain terästehtaiden käyttöaste on tällä hetkellä luokkaa 40 %. Euroopassa pyörät pyörivät 50–60 % teholla. Samaan aikaan monet pörssiyritykset ovat pyrkineet korjailemaan taseitaan ja ajamaan sen vuoksi myös kierrätysmetallivarastonsa alas.

Tällaista totaalista jarrutustilannetta ei ole markkinoilla esiintynyt miesmuistiin. Kaikki tuntuvat nyt odottelevan, mihin suuntaan hinnat lähikuukausina kehittyvät, Esko Mustonen toteaa.

Suhdanneherkkä ala kehittyy tästä huolimatta jatkuvasti. Osaa pienistä romuliikkeistä ala ei tällä hetkellä hintojen romahduksen takia kiinnosta, mutta suurten toimijoiden on pyrittävä kehittämään toimintaansa taantuman aikanakin.

Teknologiselta kannalta kierrätysalalla tapahtuukin edistystä jatkuvasti. Tämä on tarpeen, koska kierrätysmetallien puhtaudesta riippuu niiden käyttökelpoisuus eri tarkoituksiin. Metallurgisista syistä kierrätysmetallien ei-toivottujen seosaineiden pitoisuuksille on olemassa raja-arvot, joiden täyttäminen on välttämätön ehto kierrätykselle. Esimerkiksi kierrätysteräksen kuparipitoisuus ei saa ylittää 0,25 prosenttia. Jos kierrätysmetallissa taas havaitaan radioaktiivisuutta, sen päätyminen kierrätykseen on poissuljettu vaihtoehto. Nykyaikaiset kierrätyslaitokset on varustettu tunnistimilla, joiden avulla pienetkin radioaktiiviset pitoisuudet havaitaan.

Tarkkaa teknologiaa

Vaikka metallien kierrätys on logistisen ketjun alkupään osalta etupäässä paikallista toimintaa, kierrätysmetallin loppuasiakas voi olla missä päin maailmaa tahansa. Jotta kierrätysketju toimisi moitteettomasti, metallien vastaanottopisteitä on oltava riittävän tiheässä. Ja jotta loppukäyttäjä mahdollisimman monelle erälle löytyisi, verkoston on oltava myös kansainvälisesti kattava.

Tässä on kysymys eräänlaisesta peilikuvalogistiikasta. Toisin sanoen on jaettava ja kerättävä tehokkaasti takaisin mahdollisimman suuri osa niistä materiaalivirroista, jotka koostuvat metalleja sisältävistä, kuluttajien, yhteisöjen ja yritysten käyttämistä tuotteista, Esko Mustonen kuvailee.

Maailman terästuotanto oli vuonna 2008 noin 1 300 miljoonaa tonnia. Tänä vuonna tuotannon on ennustettu putoavan 800 miljoonaan tonniin. Osa kierrätyseristä on tavallisia jalostamattomia bulkkieriä, mutta yhä useammin asiakkaat haluavat juuri tietyllä tavalla seostetun kierrätysmetallierän. Jotta vaatimukset täyttyisivät, on hallittava monipuolinen valikoima nykyaikaisia kierrätystekniikoita.

Yksi keino saada haluttu metalli erilleen kierrätykseen päätyneen tuotteen muista ainesosista on hyödyntää murskausta ja monien tunnistus- ja erottelumenetelmien yhdistelmiä. Metalleja voi tunnistaa esimerkiksi magneettisuuden, sähkönjohtavuuden, ominaispainon, värin, kappalemuodon tai analyysissä havaittavien seosaineiden avulla.

Kierrätykseen sopivia tunnistus- ja erottelumenetelmiä on omaksuttu niin kaivos- kuin elintarviketeollisuudenkin käyttämien menetelmien joukosta. Yhdessä menetelmistä metallijakeet liikkuvat induktiivisilla tunnistimilla varustetun maton päällä, mistä ne ’pomppaavat’ erilleen millisekunnin tarkkuudella ajoitetun impulssin vaikutuksesta.

Muitakin menetelmiä on, ja ne perustuvat esimerkiksi valoon, keskipakovoimaan ja säteilyyn, Esko Mustonen kertoo.

Hän pitää ensiarvoisen tärkeänä, että kierrätystoiminnassa on kyettävä tarjoamaan murskaus- ja rotusteknologioiden koko kirjo ja hallitsemaan niin paikallinen kuin myös globaali logistiikka.

Tällä hetkellä kierrätysmetalleja liikkuu vähemmän kuin vuosiin. Kuluttajilta saatavan kierrätysmetallin määrässä ei Mustosen mukaan kuitenkaan tapahdu suuriakaan muutoksia.

Huonoinakin aikoina autokauppa käy jotenkuten. Myös kodinelektroniikkaa ostetaan. Näistä syistä myös kierrätykseen päätyy raaka-ainetta kohtuullisen tasaisesti.

TEKSTI: VESA TOMPURI