Kolumni:
Mitä kuningatar Elisabet kysyi?

Professori Jorma Rantanen. Kuva: Tuulikki Rautio

Kansallisten ja kansainvälisten finanssiuutisten huonontuessa päivittäin alamme miettiä, mitä vielä onkaan edessä. Vaikka kuulunkin niihin, jotka ennakoivat huonompaa kuin 1990-luvun alussa, minua kiinnostaa kuitenkin enemmän se, miten tähän jouduttiin ja miksi? Kuningatar Elisabetin puuskahdusta lainaten: ”Why did nobody notice it?” Kun nyt meilläkin puhutaan niin voimakkaasti tutkimuksen tilaaja-tuottajamallista, voitaisiin kuningattaren kysymys muuttaa muotoon: Miksi kukaan ei älynnyt tilata asiaa koskevaa selvitystä?

Kuningattaren kysymys peräänkuuluttaa ennakointia. Olisiko globaali finanssikriisi voi tu ennakoida? Jos olisi, miksi kukaan ei sitä tehnyt. Ei, vaikka maapallon taloustieteilijöiden, finanssianalyytikkojen, tilastotieteilijöiden ja ennustemallien lukumäärä on todella suuri. Ky symys paljastaa lukuisia muita ilmiöitä modernissa yhteiskunnassamme. Äärimmilleen spe sialisoituminen pyyhkii pois kokonaiskuvan. Suuri kasvu- ja muutosnopeus luo psykologisen harhan, että tämä kaikki on normaalia ja jatkuu ikuisesti.

Yksi tärkeä, vähäiselle huomiolle jäänyt asia on muutoksen leviämisnopeus, joka on kiihtynyt ennen näkemättömäksi. Valitettavasti nopeus vain kasvaa ja olemme sen kanssa suhteellisen neuvottomia. Ehkä kaikkein neuvottomimpia ovat ne, joiden pitäisi eniten kantaa asiasta huolta. Vain yhden esimerkin ottaakseni, ilmastoasiantuntijat esittävät hyvin perustein, että ilmastonmuutoksen eksponentiaaliset vaikutukset ovat pääosin vielä kokematta ja vain mielikuvituksen rajat estävät näkemästä, mitä vielä on edessä... Ennakointi on tulossa entistä tärkeämmäksi.

Näkymät ovat todella huolestuttavia ja yhä harvempi enää väittää niitä liioitteluksi. Onko mitään myönteistä luvassa? Löytyykö pätevää ja uskottavaa tapaa ennakoida tulevaa? Voimmeko vaikuttaa kehitykseen? Vastaus on onneksi kyllä.

Tiede ja tutkimus ovat tärkein mahdollisuutemme tässäkin asiassa. Suomessa on vahva tutkimuslaitosjärjestelmä, joka kattaa kaikki keskeiset yhteiskunnan toiminnot ja samalla myös keskeiset globaalit ilmiöt. Laitokset ovat myös tehokkaasti verkottuneet kaikkialle maailman parhaiden vastaavien yksiköiden ja organisaatioiden kanssa. Ne sekä tuottavat että saavat päivittäin tärkeää tietoa globaaleista tapahtumista sekä mittaavat ja tulkitsevat asioita suomalaisesta näkökulmasta. Tutkimuslaitosten ennusteet pitävät, ilmiöstä riippuen, ilahduttavalla tai pelottavalla tavalla paikkansa.

Ennakoinnin menetelmät ovat viime vuosina merkittävästi kehittyneet. Paradoksaalista on, että ehkä kaikkein suosituimmat ennakointimenetelmät perustuvat jo 1700-luvulla englantilaisen presbyteeripapin, Thomas Bayesin logiikkaan, joka mahdollistaa monimutkaisten ja epämääräisten ilmiöiden ennustamisen. Samaan aikaan aivotutkijamme ja käyttäytymistieteilijämme tuottavat uutta tietoa ihmisaivojen ennakoinnin mekanismeista ja rationaalisen päätöksenteon teorioista. Asiantuntijat kuitenkin varoittavat takertumasta vain yhteen malliin tai teoriaan. Tarvitaan monipuolinen ja vähintäänkin keskisuuri yhteisö, joka voi varmistaa useiden teoreettisten lähestymistapojen ja useiden menetelmien käytön. Tämä on tutkimuslaitoksen valtti. Siellä toimitaan pitkäjänteisesti instituutiona ja yhteisönä, ei ainoastaan yksilönä. Nykyisinä tehotulosohjauksen aikoina on ehkä syytä muistuttaa, että sektoritutkimuslaitos on kuin palokunta. Se ei ole liikkeellä välttämättä jokaisena päivänä, mutta kun tarvitaan, se tietää mistä on kyse, mitä pitää tehdä ja osaa antaa tukea päätöksentekijällekin. Kansalaisten, yhteiskunnan, ja miksei koko globaalijärjestelmän kannalta on äärimmäisen tärkeää, että tuollainen kapasiteetti pidetään kunnossa, sen mahdollisuudet syvälliseen ja pätevään toimintaan varmistetaan ja vältetään sortumasta nykyisin niin muodissa olevaan ja usein amatöörimäistä ja sisältöä tuntematta toteutettavaan uudelleenorganisoi - fuusioi - lakkauta - uudelleenperusta -kaavaan, jolla vaivalla rakennettu todellinen asiantuntemus kyllä nopeasti katoaa, mutta sen takaisin rakentaminen voi viedä vuosikymmeniä.

Jorma Rantanen
Professori Jorma Rantanen esitti suosituksensa sektoritutkimuksen neuvottelukunnalle 15.8.2008 luovuttamassaan sektoritutkimuskentän kehittämistä koskevassa selvitysraportissa. Jorma Rantanen on toiminut Työterveyslaitoksen pääjohtaja sekä sairaalan johtajana ja vastaavana lääkärinä 1974-–2003 sekä useissa kansainvälisissä luottamustehtävissä.