Itämeren vedenalaiset maisemat paljastuvat karttoina

Kausiapulainen Erkki-Jussi Ojala ottaa pintasedimenttinäytettä tutkimusalus Geomarilla. Kuva: A. Kotilainen, GTK

Suunnitteluun ja rakentamiseen merialueilla tarvitaan yhä enemmän taustatietoja ja apuvälineitä. Itämerelle tällainen työkalu on kehitetty vuosi sitten päättyneessä suuressa kansainvälisessä EU-projektissa Balance, jossa GTK oli mukana 18 muun toimijan kanssa. Hankkeessa tuotettiin karttoja Itämeren vedenalaisista maisemista.

Balance-projekti on esimerkki tutkimushankkeista, jotka kuuluvat GTK:n Merenpohjan käyttö -tutkimusohjelman piiriin. Tutkimusohjelman tuloksista hyötyvät paitsi rakennushankkeiden suunnittelijat ja toteuttajat myös päätöksentekijät, jotka joutuvat ottamaan kantaa suurten hankkeiden toteuttamiseen.

– Tiedämme yllättävän vähän merenpohjastamme. Lisäksi tieto on kerätty laitoskohtaisesti, eikä sitä ole riittävästi koottu yhteen, joten se on huonosti saatavilla eri lähteistä, toteaa Merenpohjan käyttö -ohjelman vetäjä, tutkimusprofessori Aarno Kotilainen. Vuonna 2004 käynnistyneessä Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelmassa (VELMU) ryhdyttiin eri lähteistä kokoamaan yhteen Suomea koskevia tietoja.

Seuraavana vuonna alkaneessa Balance-hankkeessa oli vuorossa koko Itämerta koskevien perustietojen kokoaminen. Osallistuneet tahot kymmenestä maasta edustivat niin geologiaa kuin biologiaa ja ympäristöntutkimusta. GTK:n ohella Suomesta osallistuivat Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus ja Suomen WWF. Muiden maiden osallistujat olivat vastaavat julkiset tahot.

– Hankkeen tavoitteena oli olemassa olevien tietojen perusteella ja paikkatietomenetelmien avulla kehittää menetelmiä ja työkaluja aluesuunnittelun tueksi koko Itämeren alueelle. Lisäksi tehtävänä oli kehittää suojelualueverkostoa maiden rajojen yli ja tutkia vedenalaisten maisemien suojelua ja suojelutarpeita, kertoo GTK:n geologi Anu Kaskela.

– Tällaista maisematutkimusta ja mallinnusta ei ole tehty Itämerellä aikaisemmin. Muualla sitä tehdään yhä useammin. Suunnittelutyökaluille on tarvetta, kun merenpohjaan vedetään putkia ja kaapeleita ja merialueilla rakennetaan tuulipuistoja, Kaskela toteaa. Maisemamallinnusta on tehty muun muassa Brittein saarilla, Australiassa, Yhdysvalloissa ja Norjassa. Itämerentutkimukseen aloite tuli tanskalaisilta, jotka olivat olleet mukana vastaavanlaisessa hankkeessa Brittein saarilla.

Maisemakartat tulevat kaikkien käyttöön

– Vedenalaiset maisemat määritellään syvyyden ja maalajin kaltaisten geofysikaalisten suureiden perusteella. Maisemakokonaisuudet kuvaavat habitaattien, eli elinympäristöjen mahdollista levinneisyyttä, Kaskela sanoo.

Itämerelle on määritetty kolme erityyppistä vedenalaista maisemakokonaisuutta. Rannikon maisemia ovat esimerkiksi suistot ja lahdet. Merenpohjan maisemia määritellään muun muassa veden syvyyden, suolaisuuden, valon määrän ja pohjan maalajien mukaan. Kolmannen ryhmän maisemilla korostuu pohjan topografia, eli niitä määrittelevät kohoumat, painaumat ja syvänteet.

– Lähdetään siitä, että näin määritellyillä maisemilla on merkitystä myös paikalliselle lajistolle, Kaskela toteaa. Asiaa tutkittiin tarkemmin yhdellä Balance-hankkeen neljästä pilottialueesta, Saaristomerellä. Siellä SYKE ja Metsähallitus tekivät habitaattitutkimusta, missä geofysikaalinen maisema yhdistettiin biologiaan. Näin selvitettiin, mitä lisämuuttujia tarvitaan maisemakokonaisuuden määrittelyssä paikallisesti. Pohjan happipitoisuuden todettiin olevan tärkeä muuttuja.

Kaskelan mukaan tärkeimpiä tuloksia Balance-projektista ovat maisemat sinällään, eli sitä, että saatavilla olevaa tietoa eri maista on yhdistetty ja sen perusteella saatu aikaan maisemakarttoja yhteiseen käyttöön. Perustietoa on koottu koko Itämeren alueelta. Netissä kartat löytyvät projektin sivuilta ja jatkossa Itämeren komission Helcomin portaalin kautta.

– Karttoja varten saimme Venäjältäkin geologista perustietoa käyttöömme. Venäjän GTK:ta vastaava viranomainen Vsegei-instituutti oli varsin kiinnostunut hankkeesta, Kaskela sanoo. Kartoissa mittakaava on niin karkea, että mitään yksityiskohtia ei näy, eikä siis mitään salaisuuksiakaan.

– Tärkeä tulos oli myös eri maiden luokitusjärjestelmän harmonisointi, missä oli yllättävän paljon työtä. Emme aavistaneetkaan, miten eri tavalla esimerkiksi maalajeja oli luokiteltu eri maissa, Kaskela toteaa.

– Tällaisista työkaluista on selvästi tarvetta. Etenkin aluesuunnittelua varten tarvitaan sekä uutta tietoa että vanhan tiedon parempaa käyttöä. Balanc jatkosta on puhuttu, Kaskela sanoo.

TEKSTI: HARRIET ÖSTER

MERENPOHJAN KÄYTTÖ
TUTKIMUSPROFESSORI, PH.D. AARNO KOTILAINEN

Merenpohjan käyttö -tutkimusohjelma palvelee Suomen laajojen merialueiden pohjan kestävää käyttöä ja ympäristön hoitoa.

Keskeisenä tutkimusongelmana on Itämeren geologisten prosessien mallintaminen ja muutoksen ennakointi sekä luonnonvarapotentiaalin arviointi. Merenpohjan geologian tutkimusmenetelmiä kehitetään palvelemaan uuden, laajan talousvyöhykkeen kartoittamista, merenpohjan rakentamista ja riskien havaitsemista.

Keskeiset tavoitteet:

• merenpohjan geologiset prosessit, mallintaminen ja niiden soveltaminen raaka-aine- ja ympäristötutkimukseen.
• merenpohjan geologisten menetelmien kehittäminen.
• luoda Itämeren tarkentuva geologinen kehitysmalli.

Lisätietoja: aarno.kotilainen(at)gtk.fi