Kolumni:
Moderni yhteiskunta tukeutuu tieteeseen

Professori Marja Makarow. Kuva: European Science Foundation

Tiede on yksi yhteiskunnan tukipilareista. Varsinkin sellaisissa maissa, joissa luonnonvarojen resurssit ovat rajalliset, tieteellisen tutkimuksen merkitys korostuu tulevaisuuden kuvan luomisessa. Esimerkiksi Suomessa tiedettä ja yhteiskuntaa on tänä päivänä jo mahdotonta erottaa toisistaan.

Tieteen vaikuttavuus tulee ymmärtää hyvin laajasti; se voi tarkoittaa yhteiskunnallista merkitystä, sivistystä tai taloudellista arvoa. Suomessa on viime aikoina keskitytty taloudelliseen vaikuttavuuteen perustamalla strategisen huippuosaamisen keskuksia, joista hyvänä esimerkkinä on Metsäklusteri. Myös kansallisen innovaatiostrategian painopiste on entistä enemmän kysynnässä ja loppukäyttäjässä.

Suomen innovaatiostrategia ei ole ainoa laatuaan. Monet Euroopan maat, esimerkiksi Iso-Britannia ja Ranska, ovat terävöittäneet julkisrahoitteista innovaatiostrategiaansa. Eräissä maissa, kuten Saksassa, julkinen tutkimusrahoitus on täysin ohjattu perustutkimukseen. Perustutkimuksella tarkoitetaan, että tutkija voi vapaasti valita aiheensa ja ratkaisut, joilla tutkimusta viedään eteenpäin. Kaikki suurimmat viimeaikaiset innovaatiot ovat yksilöiden tuottamia, vapaan päätöksenteon hedelmiä.

Tutkimusrahoituksessa on aiemmin vallinnut sanaton, kunnioitettu sopimus, että perustutkimukseen käytetään julkista rahaa. Tämä on perusteltua jo siksi, että perustutkimus on hyvin kallista, ja yritysmaailmassa harvalla on siihen varaa. Sen sijaan jatkotutkimus on ollut tutkimusaiheen kaupallistamiseen tähtäävien yritysten rahoituksen kohteena.

Nyt on alkamassa uusi aikakausi, sillä sanaton sopimus on murtumassa ja tutkimusrahoituksen rajat hämärtymässä. Suuret kansainväliset yritykset tekevät yhteistyötä yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa, ja julkista rahaa käytetään puolestaan taloudellisten tutkimusideoiden edistämiseen. Nykyiseen katkeamattomaan innovaatioketjuun on vaikea vetää rajapintoja, niinpä julkinen ja yksityinen yhteistyö on tieteen tutkimuksen rahoituksessa erittäin toivottavaa.

Euroopan unioni ajaa tutkijoiden vapaata mahdollisuutta siirtyä maasta toiseen siten, että tutkimukseen suunnattu rahoitus olisi jaettavissa yli rajojen. EU-maissa käytetään yhteensä 30 miljardia euroa tutkimukseen. Tavoitteena on, että viisi prosenttia rahoituspotista käytettäisiin todella merkittäviin, rajat ylittäviin tutkimushankkeisiin, joiden aihealueet keskittyvät globaaleihin haasteisiin, kuten energian saatavuuteen, ilmastonmuutokseen, köyhyyteen, ympäristökysymyksiin tai infektiotautien ja sairauksien ehkäisyyn.

Kansainvälisen yhteistyön ja verkostoitumisen avulla tutkijat voivat laajentaa omaa osaamistaan ja saada täydennystä eri kompetenssialueilta. Tutkijalle kollegan tuore näkökulma ja sparraus tuovat arvokasta tukea, mikä samalla kasvattaa tieteellistä kunnianhimoa. Hyvä verkosto on tutkijalle mittaamattoman arvokas.

Marja Makarow
Professori Marja Makarow on Euroopan tiedesäätiön (ESF) pääjohtaja. Hän on toiminut aikaisemmin Helsingin yliopistossa vararehtorina, tutkimusjohtajana Biotekniikan instituutissa sekä Suomen Akatemian vanhempana tutkijana. Syksyllä 2008 hänet valittiin Aalto-yliopiston hallituksen varapuheenjohtajaksi.