Kotimaiset energiamuodot korostuvat tulevaisuudessa

Turpeennostoa turvesuolla. Kuva: Jari Väätäinen, GTK

EU:n jäsenmaana Suomi on sitoutunut kansainvälisiin tavoitteisiin kasvihuonekaasujen leikkaamisessa sekä uusiutuvien energialähteiden edistämisessä. Tavoitteiden toteuttaminen parantaa tulevaisuudessa Suomen energiaomavaraisuutta.

Suomi on energiahuollon osalta sikäli hyvässä asemassa, että merkittävimpien käytössä olevien energiamuotojen jakauma on tasainen. Kun millään energiamuodolla ei ole hallitsevaa asemaa, riippuvuus yksittäisistä energialähteistä pienenee ja energiakriisin riski vähenee. Toisaalta olemme paljolti tuonnin varassa, sillä vain kolmannes energiasta on peräisin kotimaisista lähteistä.

Suomessa on tehty paljon töitä uusiutuvien energiamuotojen osuuden kasvattamiseksi. Tällä hetkellä 28,5 % loppuenergiasta tuotetaan uusiutuvilla energialähteillä, kun esimerkiksi EU:n keskiarvo on vain 8,5 %. – Lähtötasomme on korkea siitä huolimatta, että monien uusiutuvien energialähteiden hyödyntäminen on meillä kalliimpaa kuin muissa maissa, sanoo ylijohtaja Taisto Turunen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Päästöjen osalta tavoitteet liittyvät Kioton sopimukseen, joka täydentää vuonna 1992 hyväksyttyä YK:n puitesopimusta. Sen ja EU:n sisäisen ns. taakanjaon mukaisesti Suomen velvoitteena on pitää kasvihuonekaasupäästöt enintään vuoden 1990 tasolla keskimäärin vuosina 2008–2012.

– Sopimuksen jatko on vielä avoin, mutta EU on asettanut tavoitteekseen leikata päästöjä nopeammalla tahdilla, tarvittaessa yksipuolisesti, jos maailman suurimmat päästöjä tuottavat valtiot Yhdysvallat ja Kiina eivät sitoudu rajoituksiin, toteaa Turunen.

Valtiovallalla on selkeä näkemys siitä, että tulevaisuudessa energiapolitiikan painopiste siirtyy entistä enemmän uusiutuviin energiamuotoihin. Merkittävimpiä ovat tuuli- ja vesivoima, biomassa, aurinkoenergia ja maalämpö. GTK:n tutkimuksen kannalta yksi mielenkiintoisimmista kohteista on turve, mutta myös maa- ja kalliolämmön yleistymiseen on hyvät edellytykset.

Energian kokonaiskulutus Suomessa vuonna 2006. Hiili kattaa kivihiilen, koksin sekä masuuni- ja koksikaasut.
Lähde: Energiatilasto-Vuosikirja 2007, Energia, Tilastokeskus

Turpeenkäytön tulevaisuus on lupaava

Turve on Suomen energiataloudelle merkittävä raaka-aine. Sitä hyödynnetään pääasiassa teollisuuden ja yhdyskuntien energiantuotannossa, sähköksi muutettuna miljardin euron arvosta vuodessa.

Lähes miljoonan suomalaisen koti lämpiää turvevoimalla eli kuvaannollisesti sanottuna sillä katetaan koko Keski- ja Pohjois- Suomen kaupunkilämmön ja sähkön tarve.

– Turvevoiman kysyntä on voimakkaassa kasvussa, toteaa Vapo Oy:n toimitusjohtaja Matti Hilli. Turpeen puolesta puhuvat muiden vaihtoehtojen kalleus ja kotimaisen raakaaineen toimitusvarmuus.

Suomessa on 9,5 miljoonaa hehtaaria turvemaita, siis neljännes koko maan pinta-alasta. Kaikki turve ei suinkaan kasva jylhän karuilla aapasoilla koskemattomassa erämaassa, vaan yhtä lailla turvetta voi löytää metsää kasvavalta tai maatalouskäytössä olevalta maalta. Turvetuotannossa soita on vain 0,06 miljoonaa hehtaaria, suojeltuja soita puolestaan on 1,1 miljoonaa hehtaaria.

GTK on tutkinut systemaattisesti suomalaisia soita sotien ajoista lähtien, ja havaintoja on kertynyt yli miljoonasta pisteestä. Niiden perusteella turve ei Suomesta lopu, sillä varantojen vuotuinen kasvu on joidenkin tutkimusten mukaan käyttöä suurempi. Luonnon monimuotoisuudelle ei turpeen hyödyntämisestä näyttäisi koituvan merkittävää haittaa, sillä turveteollisuuden raaka-ainetuotantoon soveltuu lopulta vain 15–20 % Suomen turvemaista, riippuen muun muassa turpeen paksuudesta, laadusta ja sijainnista.

Monia metsä- ja maatalouskäyttöön tarkoitettuja, myös epäonnistuneesti ojitettuja soita voidaan hyödyntää teollisuudessa.

– Varsinkin keskisessä Suomessa on usein tavallisen näköisen metsän alla parimetrinen turvekerros, jolloin kyseessä voi olla ojitettu ja metsitetty suo. Jos maanomistaja haluaa hyödyntää sijoitustaan, hän voi saada ensimmäisen sadon puustosta. Sen jälkeen nostamalla 10 sentin vuosivauhtia turvetta seuraavien 20–25 vuoden ajan jokainen vuosi vastaa arvoltaan puuston satoa. Lopuksi hän voi metsittää alueen uudelleen, kuvaa GTK:n erikoistutkija Kimmo Virtanen.

Liikennepolttoaineeksi biodieseliä suomalaiselta suolta

Uutta turveteollisuudessa on liikennepolttoaineena käytettävän biodieselin valmistus. Alustavat elinkaaritarkastelut osoittavat, että sopiva puu-turve-polttoaineseos täyttää kestävän kehityksen mukaiset kriteerit, vaikka toistaiseksi EU:n komission julkaisemassa uusiutuvien energialähteiden puitedirektiiviesityksessä turvetta ei biodieselin raaka-aineeksi luetakaan.

Kun turve tuotetaan sertifioiduilla tuotantoketjuilla ja ensisijaisesti metsäojitetuilta soilta tai suopelloilta, sen hiilidioksidipäästöt jäävät merkittävästi pienemmiksi kuin fossiilisilla polttoaineilla. – Vapo on turvepolttoaineen ja -lämpöenergian asiantuntija. Olemme seuranneet kehitystä aktiivisesti jo vuosia, ja nyt olemme edenneet vaiheeseen, jossa haemme ensimmäiselle biodieseltehtaalle sopivaa sijaintipaikkaa, Matti Hilli kuvailee.

Vapon biodiesel perustuu biomassan kaasutukseen ja kaasun monivaiheiseen puhdistukseen vetyä ja hiilimonoksidia sisältäväksi synteesikaasuksi, josta valmistetaan bioraakaöljyä.

– Jotta Suomi pystyy toteuttamaan EU:n tavoitteena olevan biopolttoaineiden 10 % osuuden liikennepolttoaineista, tarvitaan viisi biodieseltehdasta. Kannattavaa toiminnasta tulee, jos laitosten läheisyydessä on lämpökuormaa tasoittavaa teollisuutta ja logistiikka toimii.

Tieteellinen näyttö turpeen ominaisuuksista tarpeen

Energiapolitiikan kannalta turpeen tekee ongelmalliseksi se, ettei EU hyväksy turvetta uusiutuvaksi biopolttoaineeksi, huolimatta siitä, että vuonna 2006 kansainvälinen hallitusten välinen ilmastopaneeli (IPCC) määritteli turpeen omaksi luokakseen uusiutuvien biopolttoaineiden ja fossiilisten polttoaineiden rinnalle. Turpeen statuksen muuttaminen vaatii aikaa ja tieteellistä näyttöä, ja sen päästökertoimen muutos on mahdollista aikaisintaan vuonna 2013, jolloin Kioton sopimus päättyy.

Hillin mukaan GTK:n rooli on turveteollisuuden kannalta tärkeä. – Hyvä keskusteluyhteys tuottaa tietoa tarpeistamme. Jatkossa tieteellinen ja puolueeton näyttö turpeen ja suotyypin luonteesta tulee tarpeeseen, jotta teollinen hyödyntäminen on päästö- ja uusiutumistavoitteidenkin kannalta järkevää.

TEKSTI: SUSANNA HEIKKINEN